Yrityksen autopolitiikka määrittelee millaisella tavalla ja keille autoetua tarjotaan. Autoetu on monesti rajattu vain tietylle osalle työntekijöistä perustuen esim. Job level tai muuhun työn vaativuusluokitteluun. Mikäli henkilö on oikeutettu autoedun hankkimiseen usein tuo samainen Job level määrää myös millaisen auton voi hankkia tai millaiset edut ovat mahdollisia.
Autoedut voidaan jakaa ylätasolla kahteen eri pääryhmään: Osa yrityksistä käyttää määräävänä tekijänä auton verotusarvoa ja toinen osa hyödyntää päästöportaisiin perustuvaa omavastuuosuutta yrityksen maksamasta leasing-vuokrasta. Löydät lisätietoa näistä tavoista oheisista linkeistä. Voidaan kuitenkin tunnistaa myös näille molemmille tavoille yhteisiä asioita, joita ovat ainakin seuraavat autopoliikassa muodostuvat rajoitteet:
- Auton hinta
- Autopolitiikka määrittää tavallisesti henkilökohtaisen maksimin perustuen joko auton leasing-vuokraan tai auton hankintahintaan. Verotusarvoon perustuvissa autopolitiikoissa maksimihinta voi olla esimerkiksi suoraan henkilön vuosipalkan mukainen. Autopolitiikan perustuessa leasing-vuokraan hankintaraja voi perustua Job level -portaisiin, jotka määrittävät maksimi leasing-vuokran.
- Täysi autoetu
- Usein kaikille mahdollinen verotusarvon tullessa osaksi palkkaa, mutta muissa tapauksissa tavallisesti saatavilla vain ylimmille Job level -tasoille
- Auton pesut
- Verottajan ohjeen mukaan voivat kuulua myös käyttöetuun, mutta joissain tapauksissa rajataan koskemaan vain käyttäjiä, joilla on täysi autoetu
Yleensä käyttäjän ei tarvitse maksaa muista autoiluun liittyvistä kustannuksista, kuten veroista, vakuutuksista, katsastuksista ja huolloista. Joissain poikkeustapauksissa auton käyttäjälle tulee kuitenkin ilmeisesti maksettavaksi myös autovero. Olisi hyvä saada lisää tietoa näistä ja muista poikkeavista käytännöistä, joten lisääthän kommentteihin omia kokemuksiasi erityisesti tässä kuvatuista käytännöistä poikkeavista autopolitiikan toteutuksista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja